Jing (精 pinyin: jīng; Wade-Giles: ching1) on kiinalainen käsite, joka on käännetty suomeksi sanalla ”esenssi”. Se on yksi kiinalaisen lääketieteen kolmesta jalokivestä (三寶 sān bǎo), qi, jing ja shen. Jing on elämänesanssi, joka on olemukseltaan nestemäistä energiaa. Sitä on erityisen paljon siemennesteessä, munasoluissa ja syljessä. Jing on hidas, kostea elämän ylläpitäjä. Se on yin verrattuna qin yangiin. Jingiä on kolmea tyyppiä: perittyä, omaksuttua ja munuaisjingiä.
1 Peritty jing
2 Omaksuttu jing
3 Munuaisjing
4 Jingin vaaliminen
Peritty jing
Peritty (先天 xiāntiān) jing syntyy, kun miehen ja naisen jingit ja shenit yhtyvät ja saavat alulle uuden ihmisen. Peritty jing ravitsee sikiötä raskauden aikana. Syntymän jälkeen se varastoituu munuaisiin, tarkemmin sanottuna munuaisten välissä sijaitsevaan mingmeniin eli elämän oveen. Perityn jingin määrää ei voi lisätä.
Omaksuttu jing[muokkaa
Syntymän jälkeen elimistö alkaa valmistaa omaksuttua (後天 hòutiān) jingiä ravinnosta ja hengitetystä ilmasta. Sitä tuottavat pääasiallisesti mahalaukku ja perna ja se varastoituu munuaisiin. Omaksuttu jing tukee perittyä jingiä.
Munuaisjing
Peritty ja omaksuttu jing varastoituvat munuaisiin muodostaen munuaisjingin, joka hallitsee ihmisen kasvua ja suvunjatkamista. Se välittää ihmisen perimän sukupolvesta toiseen.
Jingin vaaliminen
Perittyä jingiä ei voi lisätä eikä muuttaa. Sitä voi varjella noudattamalla kohtuullisia elintapoja sekä tekemällä hengitysharjoituksia ja harjoittamalla qigongin eri muotoja.
Omaksuttua jingiä pyritään lisäämään eri menetelmin, esimerkiksi tiettyjä ruokia syömällä ja määrättyjä qigong-harjoituksia, erityisesti taijiquania ja baguazhangia tekemällä. Koska ruumiinnesteissä erittyy jingiä, sukupuoliyhdyntä on otollinen tapa hankkia sitä, minkä takia Kiinassa jo varhain kehittyi oppi jingin keräämisestä rakastelun avulla.
Hytönen, Elina: ”Lohikäärmeen lääketiede – Kiinalaisen lääketieteen perusteet”, Epigram Oy. 1997