Milloin riittää?
Suuri rajoittava tekijä on ajatus siitä että mikään ei riitä. Kun mieli tekee niin ahneus iskee.
Miten luoda runsautta? Mitä yhteiskunnassamme mättää?
Jos me, iso lössi, tulemme katettuun pöytään ja ahmimme antimia.. korjaan – tarjontaa – niin jäljelle jää murusia kun maistuu. Ja haukumme, nirsoilumme ja heitetään pois jos ei maistu. Kuullostaako siltä, että tästä tulee hyvä olo?
Harvoin, kuin ehkä hetkellisen mielenteon tyydyttämistä.
Aivan mahtava tunne ja yhteishenki tulee kun jokainen tahtoo tuoda jotain pöytään kaikkien hyväksi. Jotain mitä itse arvostaa, mistä itse tykkää ja sillä saattaa saada empaattisten ja avoimien ihmisten myötäfiilistelyä; ehkä rohkenevat maistaa jotain uutta.
Maailma muuttuu kun jokainen tuo jotain arvokasta pöytään. Jos sitä tunnetaan arvokkaana niin sitä ei ahmita – vaan siitä hellävaraisesti nautitaan (engl. cherish). Jos yksi tai muutama tarjoilee isolle lössille niin jotain arvokasta voi muuttua joksikin kalliiksi. Jos iso lössi ja joka ikinen tuo pöytään enemmän kuin yhdelle niin
automaattisesti syntyy ylläkylläisyyttä = runsautta.
Yksinkertainen matiikka.