Mitä on tiedostava syöminen?
Lue alkuperäinen versio täältä
Ruuan hankkiminen, sen valmistaminen, syöminen sekä ruuasta nauttiminen ovat tärkeimpiä elämää ylläpitäviä asioita ihmisen kulttuurista ja rodusta riippumatta. Mielipiteitä miten syödä oikein ja minkälaista on oikea ruoka lienee lähes yhtä monta kuin on syöjiäkin, eikä siis ole ihme miten valtavan tunnesidonnaista ruoka sekä syöminen myös on. Syy miksi kirjoitan tästä aiheesta on yksinkertainen: voit syödä joko tiedostamatta tai tiedostaen kaikki ne aspektit mitkä ovat sitoutuneet ravintoon ja sen nauttimiseen. Monet ihmiset kutsuvat itseään kulinaristeiksi tai ovat jopa niin intohimoisia, että ovat oman elämänsä (sekä usein myös muiden) ”ravintoasiantuntijoita”. Todellisuudessa olemme tällä hetkellä hyvin sekaisin ja hämmästyneitä siitä, mitä meidän tulisi syödä ja mitä on terveellinen ravinto. Iltapäivälehdistä, keltaisesta mediasta ja naistenlehdistä löytyy sivukaupalla tarinoita erilaisista ihmelaihtumisista, reseptejä, painonhallintavinkkejä, ravintola-arvosteluja sekä mitä kuvitteellisimpia terveysruokamainoksia. Televisio ei myöskään säästä meitä näiltä, sillä lähes joka kanavalla on jo oma kokkiohjelmansa. Ruoka on kirjaimellisesti esillä joka paikassa ja määrällisesti kykenisi ravitsemaan koko maapallon ihmiset; silti satoja tuhansia ihmisiä kuolee nälkään. Tässä kuvassa on mielestäni jotain pahasti vialla.
Miten on mahdollista, että tällä hetkellä maapallo on globaalin lihavuusepidemian kourissa ja samaan aikaan olemme kehittyneempiä, koulutetumpia ja valistuneempia terveellisen syömisen suhteen kuin koskaan? Kuinka moni teistä oikeasti pysähtyy ajattelemaan ja tuntemaan syödessänne ruokaa? Onko kyseessä automaattinen tapa, jolla saa kaloreita koneeseen? Olisiko outoa ajatella, että
ehkäpä se tietoisuudentaso, maailmankuva ja kapitalismin koneisto, joka luo kaiken teollisen prosessoidun ravinnon kauppoihimme on oikeasti tuhoamassa terveytemme?
Systemaattinen mainostaminen, aivopesu, jota elintarviketeollisuus ja media harjoittaa on mielestäni huikean suuri ongelma sen suhteen minkälaista ravitsemuskäyttäytymisemme on.
Jatkuva kiire, tekeminen, suorittaminen ja saavuttaminen ovat johtaneet meidät siihen pisteeseen, että olemme lähellä tuhota itsemme omilla ruokailutottumuksillamme sekä negatiivisilla ajatusmalleillamme. Kuolemme entistä useammin syöpään, diabetes sekä muut metaboliset sairaudet alkavat olla yhtä yleisiä kuin tavallinen flunssa, olemme henkisesti ja psyykkisesti sairaampia kuin koskaan aiemmin maatalouskulttuurisen ajan historiassa. Ihmisiä ei voida syyttää siitä, ettemme noudattaisi virallisia ravintosuosituksia, mutta pikemminkin siitä, ettemme oikeasti ole lainkaan tietoisia ravintokäyttäytymisestämme.
Ennen maatalouskulttuurin kehittymistä n. 10 000 vuotta sitten ihmisillä ei esiintynyt diabetesta, sepelvaltimotautia, syöpää tai lihavuutta, jotka pääasiassa ovat ihmisten itse aiheuttamia ravinnon luokattoman laadun vuoksi.
(kroonisella stressillä on tässä myös merkittävä roolinsa; huomiona, varhais- ja myöhäispaleoliittisella aikakaudella ihmiset elivät vanhemmaksi kuin ollaan yleisesti luultu ja tähän liittyvä argumentointi, ettei sairauksia olisi ehtinyt kehittyä koska ihmiset kuolivat 30-vuotiaina on vääristynyt)
Aikana ennen maatalouskulttuuria (myöhäis-paleoliittinen) ihmiset söivät luonnollista ruokaa; ravintoa, joka on erittäin hyvin myös geneettisesti adaptoitunut homo sapiensille sekä esi-isillemme: viljatuotteet, maitotuotteet sekä pitkälle prosessoidut teolliset tuotteet puuttuivat kokonaan ravinnostamme. Ihmiset söivät kun ruokaa oli saatavissa keräilyn ja metsästämisen avulla sekä yleisesti nälän säätelyn mukaan. Työtä ei tehty kahdeksasta neljään, vaan pikemminkin tehokkaasti 3-4 tuntia päivässä (ruumiillista työtä) ja lepoa oli runsaasti (10h/yö); myös pelit ja leikit, yleinen fyysinen aktiivisuus, spurttailut sekä raskaiden esineiden nostaminen oli arkipäivää. Nykypäivän hektisessä maailmassa olemme unohtaneet rauhassa ja hiljaisuudessa olemisen taidon sekä miten todella nauttia ravinnosta sekä kuunnella kehojamme tarpeittemme mukaan. Kiire ja stressi usein maskeeraavat tämän esihistoriallisen sisäisen kykymme lähes olemattomaksi.
Tässäpä pieni harjoitus tehtäväksi seuraavan kerran kun syöt: älä mieti kuinka nälkäinen olet tai miten hyvältä valitsemasi ruoka maistuu, vaan keskity siihen miltä sinusta tuntuu syömisen hetkellä, minkälaisia makuja, hajuja ja muita aistielämyksiä koet sekä etenkin, minkälainen olosi on syömisen jälkeen (5 minuuttia, puoli tuntia, 2 tuntia, päivä). Tämä kertoo enemmän kuin ne himot ja mielihalut, jotka sinulla oli ennen syömistä. Annan esimerkin: Olet todella nälkäinen. Ajat autoa ja mietit mistä saisit mahdollisimman nopeasti mahdollisimman runsaskalorista ravintoa. Pikaruokaravintolan mainoskyltti vilahtaa näkökenttäsi reunalla, mikä saa aikaan välittömän opitun tunnepohjaisen reaktion ja ajatkin suoraan lähimpään drive-in:iin. Saat käsiisi tupla-juusto-pekoni-burgerin, jonka syöt ranskalaisten perunoiden kanssa noin viidessä minuutissa. Olet juuri mättänyt elimistöösi yli 1000 kilokaloria energiaa ajattelematta kertaakaan maistuiko se edes hyvältä. Nälkä on poissa; voisit ehkä jopa syödä toisen moisen heti perään, sillä kehosi ei vielä ymmärrä, että ravintoa on edes tullut koneeseen sisään (aivoilla kestää n. 20min siinä, että nälkäkeskus ilmoittaa oletko kylläinen vai et). Neljän suupalan jälkeen makureseptorisi ovat jo turtuneet ja pahin ruuan himo on poissa, mutta silti syöt lisää, niin kauan kunnes hampurilaista ei enää ole. Miltä sinusta tuntuu tämän jälkeen? Oletko pahoinvoiva, väsynyt, hermostunut ja levoton? Olet juuri tunkenut sisääsi kasan ”tyhjiä kaloreita” ilman mikroravinteita ja vitamiineja vain tyydyttääksesi hillittömän nälän, joka luultavasti pääsi niin pahaksi kun skippasit aamupalan tai lounaan. Olen melko varma, että lähes jokainen meistä voi yhtyä henkilökohtaisella kokemuksellaan edellä kerrottuun esimerkkiin, niin myös minäkin.
Nälänsäätelyä kontrolloi ainakin 38 eri hormonia. Avain onnistuneeseen ravitsemukseen sekä syömiseen on tietoinen nälänsäätelyn hormonaalinen kontrolli. Tuomalla tietoisuuden ja sen minimipalautteen jota keho-mieli-yhteytemme meille tarjoaa ennen syömistä, sen jälkeen sekä syömisen aikana, on korvaamaton. Tiesitkö esimerkiksi, että natrium-glutamaatti (MSG, E621) saa meidät syömään enemmän kuin oikeasti tarvitsemme? Kyseinen lisäaine toimii samalla aivoissa ns. kiihdyttävänä (eksitoivana) välittäjäaineena, mikä tekee monet levottomiksi ja kiihtyneiksi. Tai tiesitkö, että joka kerta kun syöt vehnää tai muita viljoja eksogeenisten opiaattiyhdisteiden vaikutuksesta käynnistyy aivoissasi opiaattireseptoreiden kautta hyvänolon tunne; aivan kuin olisit juuri saanut pienen tujauksen morfiinia kehoosi. Samassa hujauksessa viljan gluteeni saattaa aiheuttaa tuhoa suolistossasi sekä sitä kautta mitä moninaisimpia oireita nivelkivuista aina vakavampiin neurologisiin ongelmiin asti.
Voit olla tietoinen ja läsnä kaikissa päivittäisissä aktiviteeteissasi,
joihin kuuluvat myös juominen ja syöminen: seuraavan kerran kun suunnittelet ateriaa yritä tuoda tajuntasi tietoiseksi jokaisesta päätöksestä minkä teet tämän ympärillä. Tunne ruuan tuoma haju nenässäsi, katsele todella miltä ruokasi näyttää väreineen ja muotoineen. Minkälainen tunne suussasi tulee maistaessasi ruokaa? Yritä nauttia jokainen haukkaamasi pala kiitollisuudella, sillä tämä myös herättää positiivisia tuntemuksia ruuan ravitsevuudesta, terveellisyydestä ja maukkaudesta. Jaa nämä kokemasi tuntemukset ja tunteet kanssatovereittesi kanssa (ethän syö yksin?). Syöminen voi myös olla tietynlainen leikki, jossa värien, makujen, koostumuksen ja tunteiden sekamelska voikin muodostaa upean harmonian.