D-riboosi
Kotimaisessa mediassa keskustellaan paras aikaa mitokondrioiden ’tärkeydestä’
Käydään nyt asia täälläkin läpi ja samalla tätä;
D-riboosi – solujen energiavaraston täydentäminen
Niin kauan kun soluissa ja kudoksissa on runsaasti happea, solun energiavarasto säilyy hyvänä.
Huom: Akuutti tai krooninen sydäntauti, periferaalinen verisuonitauti tai monet muut luusto- ja neuro-lihassairaudet tai jopa voimakas liikunta voivat kuitenkin rajoittaa solujen hapensaantia.
Kun solut kärsivät hapen puutoksesta, mitokondrioiden aineenvaihdunta heikkenee. Muistanette, että happea tarvitaan mahdollistamaan sen, että energiakierron hapetusväylä toimii kunnolla. Jos mitokondriat eivät kykene kierrättämään energiaa tehokkaasti, solujen energian saanti ei vastaa kysyntää. Solu tarvitsee kuitenkin jatkuvasti energiaa, joten se käyttää kaikki ATP-varastonsa ja hajottaa sitten sivutuotteen vetääkseen jäljellä olevan energian myös tästä yhdistelmästä. Jäljelle jää adenosiinimonofosfaatti (AMP). Koska AMP:n kasvava pitoisuus on kestämätön solujen toiminnan jatkumiselle, se hajoaa nopeasti ja sivutuotteet huuhtoutuvat pois solusta. Tämän prosessin nettotulos on solujen energiavarastojen tyhjentyminen.
Riboosi on ainut yhdistelmä, jota keho käyttää energiavaraston täydentämiseen.
Kehon jokaisella solulla on kyky tuottaa riboosia, mutta sydämeltä, lihaksilta ja useimmilta muilta kudoksilta puuttuu aineenvaihduntakoneisto riboosin nopeaan tuottamiseen, kun soluja rasittaa happivajaus tai riittämätön aineenvaihdunta. Riboosia valmistuu luonnostaan soluissa glukoosista. Stressaantuneissa soluissa glukoosia käytetään kuitenkin ensi sijassa energian tuottamiseen eikä sitä jää riboosin tuottamiseen. Näin ollen kun stressaantuneiden solujen energiavarastot ovat tyhjentyneet, solujen on ensin odotettava hidasta riboosisynteesiä, ennen kuin ne voivat korvata menetetyt energiavarastonsa.
Huom: Akkuutti iskemia (paikallinen verettömyys) kuten se, mitä tapahtuu sydänkohtauksessa, sydänkirurgiassa tai pallolaajennuksessa, tyhjentää solun energiasta. Silloinkin kun hapetettu verenvirtaus palautuu, energiavaraston täydentäminen voi kestää kymmenen päivää tai pidempään. Mutta kun happivajaus on krooninen tai kun energia-aineenvaihdunta on häiriintynyt sairaudesta johtuen, energian saanti saattaa joutua jatkuvasti niin koville, että varastot eivät täydenny ilman, että riboosia nautitaan lisäravinteena. Iskeeminen sydäntauti, kongestiivinen sydäntauti tai fibromyalgia kuuluvat tähän luokkaan. Näissä tilanteissa riboosin antaminen lisäravinteena on ainut keino, jolla solu selviää energiavajauksesta.
Lyhyesti; riboosi lisäravinteena on ihan kaikille suositeltavaa.
